Kirjoittanut perustajajäsen Saara Ahonen
Minua on pyydetty kirjoittamaan klubimme historiikki. Tämä teksti on osittain muistinvarainen, koska tarvittavia dokumentteja ei ole juuri olemassa. Tosin löysin papereitteni joukosta ilmeisesti Ritva Hurmeen minulle antaman ensimmäisen kokouksen pöytäkirjan sekä ensimmäisen historiikin. Lisäksi löysin meidän järjestämämme sisarpäivän ohjelman vuodelta 1995. Kukin lukija voi täyttää aukkopaikkoja.
Tarina alkoi kohdaltani näin. Mieheni Aarne oli eräänä päivänä palattuaan rotary-kokouksesta kertonut, että siellä oli vieraillut rotary Artturi Rantalan puoliso Pipsa Rantala kertomassa, että hän suunnitteli Eira Inner Wheel -klubin perustamista. Hän kutsui Eiran rotarien puolisoita Hotelli Seurahuoneelle syyskuun 18. päivä 1980 kuulemaan, mitä Inner Wheel oli. Mietin kovasti, lähteäkö vai ei – satoi kaatamalla – mutta uteliaisuus voitti.
Kokous alkoi. Puheenjohtajaksi valittiin Pipsa Rantala. Hän selosti International Inner Wheelin toimintaa ja tarkoitusperiä korostaen erityisesti sitä, että tämä ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Päätettiin perustaa Hki-Eira-IW-klubi. Perustajajäseniä oli pöytäkirjan mukaan 15:
Saara Ahonen
Thelma Hallberg
Ritva Hurme
Leila Jauhiainen
Kirsti Kinnunen
Pirkko Laento
Sirkka-Liisa Lilja
Lisa Mattila
Helena Myyryläinen
Eija Parviainen
Pipsa Rantala
Pirkko Salmi
Anna-Liisa Vanhala
Sirkka Vartiovaara
Marianne Zilliacus
Klubi rekisteröitiin Lontoossa 16.10.1980. Tämän jälkeen Pipsa kutsui meidät kotiinsa Espooseen ja juhlimme rekisteröintiä valkoviinilasillisella ja kiinalaisilla kevätkääryleillä, joita Pipsa oli hakenut Tapiolan Stockmannilta. Hän esitteli kotiansa, jossa oli erillinen IW-huone. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, mihin olin ryhtynyt. Kiinalaiset kevätkääryleet palauttavat kyseisen illan elävästi mieleen.
Eiran ystävyysklubiksi tulivat Ruotsista Kalmars Västra IW-klubi ja Tanskasta Randers Vestre IW-klubi. Ruotsalainen klubi lahjoitti tinakynttilänjalan. En muista, onko näistä kummastakaan sen koommin mitään kuulunut.
Puheenjohtajan nuijan klubi sai Herttoniemen klubin jäseneltä Tuovi Laakkoselta ja Kallion klubin jäseneltä Anja Toivaselta. Eiran Rotary-klubi lahjoitti virkailijoiden merkit ja presidentin ketjut. Charter-juhla pidettin 13.3.1981. Kansainvälisen IW-järjestön tervehdyksen juhlaan toi silloinen IW-maailmanpresidentti Anne Leveau. Klubi sai oman viirin lokakuussa 1981. Siihen on kuvattu valkoiselle pohjalle Inner Wheel-ruusu, sekä teksti Helsinki-Eira, Suomi.
”Kluuvi” lisättiin klubin nimeen myöhemmin. Tilanne, jossa päätös tehtiin oli hieman erikoinen. Olimme Tiedekeskus Heurekassa; rotarit olivat myös läsnä. Pidimme siellä kokouksen ja joku teki ehdotuksen, että klubin nimeen liitettäisiin Kluuvi. Päätös tehtiin yksimielisesti. Rotari Pentti Myyryläinen seurasi tilannetta sivusta ja ihmetteli hieman huvittuneena, kuinka voimme tehdä noin ison päätöksen noin nopeasti. Mutta onnistuihan se meiltä!
Klubi alkoi kokoontua perustamisen jälkeen säännöllisesti kuukauden neljäntenä tiistaina. Alkuaikoina aiheina olivat lähinnä jäsenten egot, joista on mieleeni jäänyt erikoisesti Kyllikki Larinkarin koskettava sodan alkuvaiheista ja Pipsan jännittävä kertomus lapsuudestaan.
Ensimmåinen kokouspaikkamme oli Seurahuoneen kabinetti. Viimeinen kokouksemme Seurahuoneella oli varsin erikoinen: päästääkseemme omaan tilaamme jouduimme kulkemaan eräänlaisen strippiluolan läpi. Osa meistä oli sen verran utelias, että kävi kurkistamassa esiintyjää tämän aloitettua ohjelmansa. Yllättävää kyllä, Sirkka Vartiovaaran ja Kyllikki Larinkarin tuomio oli: ”Lihava!”. Seuraava kokouspaikka oli Kappeli ja sen jälkeen oli vuorossa Klaus Kurki.
Toimintavuonna 1982-83 klubi kokoontui yhdessä Herttoniemen klubin kanssa. Ohjelma oli yhteinen, kukin klubi piti sen jälkeen omn kokouksensa. Yhteistyö päättyi yllättäen, kun Pipsa ilmoitti, että hänen mielestään meidän klubimme jäi Herttoniemem klubin varjoon. Olen myöhemmin ajatellut, että päätös taisi olla vähän hätiköity, olemmehan nykyisin hieman samantapaisilla linjoilla.
Alkuvuosina meillä oli vaikeuksia kokouspaikkojen suhteen. Paikka toisensa jälkeen meni remonttiin – mikä ei tietenkään johtunut meistä… Klaus Kurjen jälkeen oli vuorossa Savoy. Kevät- ja syyskaudella 1985 klubi kokoontui jäsenten kodeissa. Yksi kokouspaikka oli ravintola Royal, jossa myös rotarit kokoontuivat. Se kuitenkin nosti taksoja niin huikeasti, että olimme taas kattoa vailla. Seuraava yritys oli Makkaratalossa tai sen lähellä oleva ravintola, jossa oli pieni kabinetti. Ravintolan puolelta kantautui kuitenkin niin kova meteli, ettei siellä voinut pitää kokousta.
Lopulta turvapaikka löytyi Suomalaiselta klubilta.
Alkuaikoina emme halunneet liittyä piiriin, Pipsa vastusti ajatusta jyrkästi. Hän arveli, että kustannuksia tulisi liikaa. Lopulta annoimme periksi ja olemme olleet piirin jäseniä jo pitkään. Näin pieni klubi ei ehkä pärjäisi yksin tässä kovassa maailmassa.
Klubimme suuri haaste oli 1995 järjestettävät sisarpäivä. Teimme hieman liian hienon ohjelman, jonka kohokohtia olivat mm. Pertti ja Aulikki Eerolan konsetti Suomenlinnan kirkossa. Varsinainen kokous oli Merisotakoululla, jossa esitettiin tervehdykset ja pidettin juhlaesitelmä aiheena historiallinen Suomenlinna, esitemöitsijä oli Gunvor Lindqvist. Yleensä sisarpäiville osallistui alle sata henkeä, mutta meidän päiväämme ilmoittautui yli 180 osanottajaa! Muistan melkein painajaisena vieraittemme saapumisen pitkänä letkana Merisotakoululle. Ruokailu oli pitänyt jakaa ja ajoittaa kahteen vuoroon, ensin kauempaa tulleet vieraat jne. Lopputulos oli kuitenkin mukava, rahatilanteemme kohentui moneksi vuodeksi osallistusmaksujen ansiosta. Ja rotarit auttoivat tilaisuudessa mm. kuljettamalla koristeena käyttämiämme Margarita-pensaita paikasta toiseen: lautalta Merisotakouluun, sieltä kirkkoon ja taas lautalle.
Tämä näistä alkuvaiheista. Syntyi vahvoja ja yhä vahvistuvia ystävyyssuhteita. Hyväntekeväisyyttä on harjoitettu mahdollisuuksien mukaan. Alussa jäsenemme Leena Bäckman löysi sopivia kohteita, nykyisin turvaudumme lähinnä piirin kohteisiin.
Klubi-illat vieraineen ja tutustumiskäynnit eri kohteisiin ovat avanneet uusia näkökulmia moniin asioihin. Nykyinen yhteistoiminta muiden helsinkiläsklubien kanssa on helpottanut pienen klubimme toimintaa; on helpompi kutsua vieraita puhumaan, kun yleisöä on riittävästi.
Näissä merkeissä jatkamme: ”Toteutetaan yhdessä ystävyyttä.”