Tapiola – toiminta

29.5.2022

Syksyn satoa ja kevään kohinaa

 Korona-ajan haasteena on ollut, miten saisimme kartutettua klubimme varoja tukeaksemme toimintasuunnitelmaan kirjattuja hyväntekeväisyyskohteita. Tässä kaksi esimerkkiä upeista ideoista.

Puolukoita Savon sydänmailta

Minulla on maalla tarmokas tuttavarouva, innokas marjanpoimija. Hänen kanssaan syntyi sopimus marjojen välittämisestä ”tukkuhintaan” IW-sisarillemme.

Poimija on hyvin tarkka työnsä laadusta. Hän poimii marjat ja sienet puhtailta paikoilta käsin ja perkaa ne huolellisesti. Ei olekaan ihme, että puolukoita ostettiin kymmeniä litroja, ja että pieni määrä karpaloita sekä suppilovahveroita meni kuin kuumille kiville. Kaikkiaan tuotteita oli kuitenkin tarjolla rajallinen määrä; se minkä yksi ahkera poimija sai kerättyä.

IW-sisarten maksama litrahinta vastasi Etelä-Suomen hintatasoa, joten tuottoa tuli lyhentämättömänä hyväntekeväisyysvaroihin mukavasti. Tarkkaa lukemaa ei ole, mutta satoja euroja on kertynyt. Myynti on kerääjälleen verovapaata. Tämän poimijarouvan tavoite ei ole suuret tulot, vaan toive, että näitä arvokkaita luonnontuotteita käytettäisiin mahdollisimman paljon ravinnoksi. Ei tarvitse ostaa apteekista kapseloituja marjauutteita purkissa!

Lisäksi metsässä käyskentely on hänestä rentouttavaa ja poiminta mielekästä tekemistä. Kaikki osapuolet ovat siis saaneet paljon iloa ja hyötyä tästä marjaprojektista. Luonto kiittää ja me kiitämme luontoa!

Raija Mönkkönen

Kuva 1 Upeat isot ja mehevät karpalot sopivat mainiosti pihvin ja perunamuhennoksen seuraksi. Kuva Tarja Aho

Muuttolinnuille tarjolla ihastuttavia uusia pönttöjä

Tämä tarina sai alkunsa viime vuoden joulujuhlistamme. Niissä järjestettiin tavan mukaisesti arpajaiset ja mukaan saatiin poikkeuksellisia palkintoja—linnunpönttöjä.

Idean takana ovat klubimme sisar Seija sekä hänen miehensä Seppo Tapiolan rotareista. He olivat huomanneet Puumalan Äijien myyvän pönttöjä ja tarttuivat tilaisuuteen. Kokeeksi joulujuhlaan tuotiin kolme pönttöä, mutta innostunut vastaanotto poiki oikein pönttöbuumin.

Puumalan Äijät on vuonna 2019 perustettu yhdistys, jonka tarkoitus on aktivoida ikääntyviä miehiä mm. luennoilla, retkillä ja puutöillä. Puutöihin kuuluvat mm. erilaisten linnunpönttöjen ohella hyönteishotellit. Tuotto käytettiin aluksi kokonaisuudessaan Puumalan seurakunnan vanhustyöhön, ja tänä keväänä kohteeksi on otettu Kirkon ulkomaanavun kautta Ukraina.

IW:lle tehtyjen pönttöjen valmistuksesta on vastannut Puumalan leijonien puheenjohtaja Jorma Tella.

Klubissamme on siis runsaasti lintujen ystäviä, jotka odottavat keväisiä muuttajia takaisin Suomeen. Toukokuun alkuun mennessä on ostettu jo xx linnunpönttöä ja seitsemän telkän pönttöä. Viimeksi mainittujen valmistus on valitettavasti katkolla raaka-ainepulan vuoksi.

Telkän pönttö ei ole mikä tahansa pönttö. Näissä on avautuva etuseinä kuten linnunpöntöissäkin puhdistuksen helpottamiseksi, tukeva orsi, ja valmiina pussi purua, koska telkkä haluaa pesiä vain valmiisiin pönttöihin. Pöntöissä on mukana myös Luonto-lehdestä lainattu ripustus- ja hoito-ohje, jonka mukaan purujen päälle tulee laittaa vielä sammalta ja vaikka heinää. Koko on suorastaan mahtava. Pönttö kannattaa sijoittaa rantavesistön lähelle, mutta niin etteivät puut estä pesään saapumista ja edustalta pitää poistaa risut ym, etteivät pöntöstä pois loikkaavat poikaset vahingoita itseään. Jotkut asiantuntijat sanovat, ettei uuteen pönttöön aina tule asukkaita ensimmäisenä kesänä ainakaan, jos se ei ole valmiiksi ”sisustettu”. Nyt odotamme jännityksellä, miten IW-pönttöjen kanssa käy tänä vuonna. Lintulaskentojen mukaan Suomessa pesii 120 000 telkkäparia, joten asukkaista ei pitäisi ainakaan ajan mittaan olla puutetta.

Yhteensä näistä on kertynyt tähän mennessä hyväntekeväisyystilille n. 1100 euroa, joka lahjoitetaan Koulutus Elämään Säätiön projektiin käytettäväksi Tapiolan kouluissa.

Tarja Aho

kuva 1 Pönttö poikineen. Kuva Seppo Mantere.

kuva 2 Helppohuoltoinen telkänpönttö. Kuva Seppo Mantere.

kuva 3 Telkänpönttö paikoillaan Särkisalossa. Kuva Tarja Aho.

kuva 4 Telkät taistelevat, kuka Vehmaalla saakaan pöntön omakseen. Kuva Timo Paukkio.

28.4.2022

”European Rally Berlin 2022”

Rallyn organisaatio on pyytänyt kaikista Euroopan maista esityksen jostain sosiaaliprojektista. Tapiolan klubi valitsi aiheeksi Espoon Tyttöjen Talon toiminnan, jota se on tukenut jo n. kuusi vuotta.

Ohjeena oli tehdä lyhyt englanninkielinen teksti, n 100 kirjainta ja liittää mukaan vain 2-3 kuvaa, koska esitys pyörii videonauhana kokouksen eri tilaisuuksissa.

Marja Katainen & Tarja Aho

IW Club of Tapiola, Finland supports GIRLS´ HOUSE in Espoo by donations as well as catering for festival days.

GIRLS´ HOUSE:

-offers open, safe space for girls and women aged 10-28

-does gender and cultural sensitive social youth work giving individual and group guidance.

Iloa ja kuntoa kävelemällä

Syksy 2021

”Kiitos kasvaa rakkaudesta Tacksägelsen växer ur kärleken”. Tämä teksti tervehtii kävijöitä Gräsan Uurnalehdon Kiitoskivissä.

Kuva 1 (Tarja Aho). Kiitoskivet.

Alkutalven pikku pakkanen ei päässyt puraisemaan maskin takana piilottelevia neniä, kun innokkaita IW-sisaria kokoontui Gräsan Uurnalehtoon ja myöhemmin Olarin kirkkoon kuuntelemaan pastori Antti Malisen kertomaa. Oli alkamassa syyskauden viimeinen Hyvinvointikävely Niittykummun maisemissa.

Koronan katkaistua kaikki tavalliset kokoukset neuvokas hallituksemme innovoi lokakuussa 2020 uuden tavan olla yhdessä. Näin saivat alkunsa Hyvinvointikävelyiksi nimetyt tapahtumat.

Mitä ja milloin?

Tavoitteena on ollut hyvän mielen tuominen, fyysinen aktiivisuus ja kotiseutuun tutustuminen. Sääolosuhteiden salliessa ulkoiltiin joka toinen keskiviikko, n. 1,5 tuntia. Pari henkilöä suunnitteli ja testasi etukäteen reitin sopivuuden ja keston. Kohteet valittiin eri puolilta Espoota. Usein matka aloitettiin jostain mielenkiintoisesta nähtävyydestä, esimerkiksi Didrichsenin tai Emman taidemuseot, ja päätettiin virkistävään kahvitteluhetkeen. Joskus tehtiin myös lyhyempi kierros, jotta huonompijalkaisetkin saattoivat osallistua. Avecit ja ystävät olivat tervetulleita mukaan. Muutamalla oli mukana aina kävelysauvat ja joillakin myös koira.

 ”Hymyillen hyvää” -arpajaisilla on kävelyiden yhteydessä koottu varoja hyväntekeväisyyskohteisiimme. Viime kauden saldo oli 12 kävelykertaa ja 545 euroa, siis aika kunnioitettava saavutus. Osallistujia oli 4–9/kerta.

Esimerkkejä kohteista

-Haukilahti/Nokkala

-Tapiola, ympäristön arkkitehtuuriin tutustuminen

-KivenlahtiàSaunalahti

-Kauniaisten Kasavuoren luontopolku, Stockmannin rauniot

-Otaniemi

-Nuuksio->Haltia +sieniretki

Kuva 2 (Hannele Karhunen). Margit ja Seija sekä Rundi-koira Otaniemen rantamaisemissa.

Osallistuneiden kertomaa

”Nämä kävelyt ovat olleet mukavan seuran, liikunnan ja ulkoilun puitteissa tietenkin virkistäviä ja terveellisiä. Tutustumiskohteet ovat olleet mukavaa antia, voisi sanoa, että matkailu avartaa!”

”Oiva piristys korona-aikana. Loistava tapa nähdä ystäviä näiden rajoitteiden aikana.”

”Kiinnostavia kohteita tutustua kävellen. Mukavaa yhdessäoloa koronaturvallisesti.”

”Mielen lepoa, koska ei tarvinnut koko ajan ajatella terveysturvallisuutta. Uusia maisemia kävelylenkeille.”

”Aistimme vuodenaikojen vaihtelua sekä luonnon valojen ja värien taidetta. Kaikkea tätä ihan ilmaiseksi! Välillä olemme ihastelleet vanhaa arkkitehtuuria ja mielenkiinnolla katselleet uusia toteutuksia, puistojen patsaita ja meren sylissä kimmeltäviä veneitä.”

Näyttää siis siltä, että kävelyiden tavoitteet on hyvinkin saavutettu!

Ja matka jatkuu…

Kevätkauden suunnittelu on jo lähes valmis. Aloitus on näillä näkymin helmikuussa ja mielenkiintoisia kohteita on edelleen tiedossa. Esimerkiksi toinen kierros Tapiolassa, Kaskisaari, Suvisaaristo, ehkä vesibussimatka, Soukan Kasavuori, uusi Lippulaiva- ostoskeskus ja metroasema. Harkinnassa on myös maksullinen, opastettu kävelyretki, josta hintaneuvottelu on kesken. Joka tapauksessa odotettavissa on taas mukavia kohtaamisia ja kokemuksia reippaille ulkoilijoille.

Kuva 3 (Pekka Mönkkönen). Kävelijät tällä kertaa Kauniaisten Kasavuoren luontopolulla. Margit (vas.), Seija, Raija, Pirjo sekä Hannele.

Tarja Aho

Tunnelmallisia tapahtumia Tapiolassa

Puurollinen aamu 18.12.2018

Joulun alla ”tonttujoukko varpahillaan” eli Tapiolan Inner Wheel -klubin jäsenet vahvistettuina puolisoilla ja lastenlapsilla kokoontuivat perinteiselle joulupuurolle.

Piirin puheenjohtaja Heli Halste-Korpela puolisoineen oli tullut mukaan, ja iloksemme myös piirin virolainen varapuheenjohtaja Taimi Hansson pääsi tässä yhteydessä tutustumaan klubiimme. Lämmin perhetunnelma sävytti yhdessäoloa.

Presidenttimme Marja joukkoineen oli tällä kertaa valinnut puurojuhlan pitopaikaksi Galleria -kabinetin, sillä juhlaan oli nyt lisätty myös ohjelmaa. Kauniisti koristellussa kabinetissa saimme ensin herkutella hyvällä riisipuurolla sekä kahvilla ja joulutortuilla.

Perinteisten joululaulujen laulaminen toi lähestyvän joulun koskettavalle etäisyydelle. Joulua tutkinut Heli kertoi meille joitakin poimintoja jouluperinteistä, esimerkiksi, että hyasintti on ensimmäinen joulukukka Suomessa. Monet perinteet ovat tulleet Ruotsista. Puhuimme myös siitä, että joulukuusi tuli traditioksi 1800-luvun lopulla. Taimi kertoi meille Viron jouluperinteistä, jotka juontavat juurensa suurelta osin Hansa-kulttuurista. Virossa joulupöytään kuuluvat laatikot, hapankaali, verimakkarat ja lämmin porsaanpaisti.

Juhlamme huipentui ”Tonttujen jouluyön” leikkeihin. Onneksi meitä oli niin paljon, että saatoimme muodostaa piirin -hyväntuulisen ja iloisen ystäväpiirin -pöydän ympärille.

Hannele Karhunen

Runollinen ilta 11.12.2018

Galleria-kabinetti oli koristeltu kauniisti. Oli tuikkukynttilät sekä pikkuiset syklaamit ja valotkin himmennetty. Oli alkamassa klubimme sisarilta lempirunojen äärellä.

Sisaret saapuivat kirja kainalossaan ja tervehtivät toisiaan lämpimästi halaillen. Iloinen kuulumisten vaihto täytti kabinetin. Usealla pöydällä näkyi olevan Jenni Haukion toimittama ”Katso pohjoista taivasta” -teos. Hetken päästä presidentin oli aika hiljentää puheensorina ja toivottaa kaikki sisaret, erityisesti Espoon klubista vieraiksemme saapuneet, sydämellisesti tervetulleiksi.

Alkuseremonioiden jälkeen siirryttiin runojen tunnelmiin, joihin lausuntaa harrastava jäsenemme meidät johdatteli. Hän kertoi mm. että runous on vanhin kirjallisuuden muoto. Varhemmin runot olivat loppusoinnullisia, nykyään ilmaisu ja ilmiasu ovat vapaampia.

Hetken kursailun jälkeen ”runosuoni aukesi”. Tähän on poimittu muutamia esimerkkejä illan annista. Kuulimme tarinoita, miten runous oli ollut läsnä jo kotona, ja mitkä runot tai värssyt olivat noilta ajoilta jääneet mieleen. Kotitalon läheisyyteen lapsuudessa laskeutuneet joutsenet olivat tuoneet erään mieleen Otto Mannisen ”Joutsenet”. Yksi sisarista oli valinnut peräti neljä runoa, joista muut saivat valita mieleisensä hänen esitettäväkseen. Lausunta oli niin mainiota ja upeaa kuunneltavaa että hänen haluttiin ehdottomasti esittävän ne kaikki. Jonkun runo liittyi lasten murrosikään (Kahil Gibran: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun”), toisen runon oli hänen äidilleen kirjoittanut aikanaan äidin oppilas (”Sanat”).

Runot ovat olleet mukana surussa (Eino Leino: ”Virta venhettä vie”) ja ilossa (Heli Laaksonen: ”Kalimera, Heii vaa!”). Kuulimme myös mielenkiintoisen selostuksen runoilija W. H. Audenista.  Hänen runonsa (numero 9 sarjassa Kaksitoista laulua: Stop all the Clocks) kuulimme sekä englanniksi että suomeksi esitettynä. Siitä on tullut valtavan suosittu elokuvan ”Neljät häät ja yhdet hautajaiset” myötä.

Eino Leino osoittautui usean lempirunoilijaksi ja erityisesti ”Nocturne” mieluisaksi runoksi, joten runoillan juontajaa pyydettiin esittämään se. Hän totesi, että lausuntaa häiritsi mielessä soinut Vesa-Matti Loirin laulaen esittämä ”Nocturne”. Ihan sama tunne tuli kirjoittajallekin; Loiri tulkitsee väkevästi Leinoa.

Ystävyys ja luottamus IW-sisarten kesken oli käsin kosketeltavaa. Se loi vahvan tunnelman ja mahdollisti erilaisten, kipeiden ja kepeiden kokemusten jakamisen. Kauniiksi lopuksi sisarille toivotettiin hyvää kotimatkaa Kosti Sirosen (meille omistamalla) runolla ”Sinua odotetaan”:

”………. Joten turhaan istut käsi poskella

 ja mietit omaa yksinäisyyttäsi.

Sillä sinua huudetaan apuun.”

(Kokoelmasta ”Voi veljet maailman”.)

Tarja Aho

Tapiolan Inner Wheel klubi ry juhlisti 30 -vuotistaivaltaan keväisen iloisissa merkeissä Tarvaspään Villa Linuddissa 8.5.2018

Kevätsää oli mitä parhain kun juhlavieraat nousivat valkovuokkojen reunustamaa tietä Villa Linuddille. Tapiolan Inner Wheel –klubin presidentti Marja Katainen toivotti vieraat tervetulleiksi taiteilijapariskunta Mary ja Akseli Gallen –Kallelan ensimmäiseen Tarvaspään kotiin. Kohotimme maljan keväälle ja 30 vuotta pian täyttävälle klubillemme.

Musiikista vastasivat ystävämme Kari Pietilä ja Hannu Björkqvist, joiden muodostama laulu- ja kitaraduo säesti myös keväiset yhteislaulumme.  Nautimme Cafe Zocerian väen valmistaman menu Ruukinrannan mukaisen illallisbuffetin.

Juhlavuoden lahjoitus luovutettiin Koulutus Elämään Säätiölle, ja sitä oli vastaanottamassa toiminnanjohtaja Sami Teikko. Hän kiitti klubiamme tuesta, jota se jo pidemmän aikaa on osoittanut Säätiön lasten ja nuorten terveitä elintapoja edistävälle työlle.

Klubisisaremme Raija Mönkkönen hurmasi meidät jälleen, tällä kertaa runosikermällä ”Lyyristä kevättä”.

Juhlapuheen piti Tapiolan Inner Wheel –klubin perustajajäsen Tuulikki Keltanen. Hän kertoi klubin syntyvaiheista, IW -aatteen periaatteista ja tunnusmerkeistä sekä oman klubimme taipaleesta. Tuulikin teksti on historiikkimme alussa otsikolla Tapiolan Inner Wheel 30 vuotta.

Perustajajäseniä on klubimme toiminnassa edelleen mukana Tuulikki Keltasen lisäksi Taina Brander-Leppänen, Tuula Harju-Jeanty ja Hannele Karhunen. Ensimmäisen toimintavuoden aikana klubiin liittynyt Raija Lemola jatkaa myös kanssamme. Tuulikkia, Tainaa ja Hannelea onnittelimme juhlassamme ruusuin. Tuulaa ja Raijaa muistamme myöhemmin.

Tapiolan Inner Wheel –klubin 30 -vuotishistoriikin kokoamisen vaiheista kertoi työryhmän vetäjä, klubisisaremme Pirkko Seppä. Hän totesi, että matkan varrella on huomattu julkaisun laadinnan edellyttävän paljon muutakin kuin innostusta aiheeseen, mitä työryhmältä ei suinkaan ole puuttunut. Juhlassamme oli nähtävillä historiikin teossa käytettyjä kirjallisia lähteitä sekä videoesitys klubijäsenten työryhmän käyttöön luovuttamista valokuvista.

30 –vuotista klubiamme onnitteli Espoon IW –klubin edustajana Marja Schulman. Hän rohkaisi meitä, vanhemman, jo vuonna 1972 perustetun klubin jäsenenä, näkemään yhdistyksen voiman ja kauneuden sen ainutlaatuisissa jäsenissä. Inner Wheel piirin 142 puheenjohtaja, klubisisaremme Hannele Karhunen toi piirihallituksen tervehdyksen. Leppävaaran Rotaryklubin tervehdyksen toi Kauko Puranen , joka luovutti klubillemme Leppävaaran klubin standaarin.

Juhlatoimikunta: Marja Katainen, Raija Mönkkönen, Margit Ojares ja Stina Puranen onnittelevat 30 vuotta täyttävää Tapiolan Inner Wheel klubia.

Kuva 1: Tj. Sami Teikko kiittää klubiamme lahjoituksesta.  Kuvassa klubimestari Margit Ojares ja presidentti Marja Katainen.  Pöydässä istumassa Hannele Karhunen, jota Sami Teikko kiitti onnistuneen, pitkäaikaisen yhteistyön johdosta

Kuva 2: Presidentti Marja Katainen ja past presidentti Tarja Aho kukittavat klubimme paikalla olleet perustajajäsenet; Hannele Karhunen, Taina Brander-Leppänen ja Tuulikki Keltanen.

9.1.2018 kokouksen aiheina hävittäjälentäjä ja hajukoirat eli historiaa ja nykyaikaa!

Klubimme sisar Hannele Karhunen, joka on myös piirin puheenjohtaja, piti mielenkiintoisen ja paljon ajatuksia herättäneen esityksen isästään Jorma ”Joppe” Karhusesta.

Hannele jakoi isänsä elämän kolmeen erilaiseen jaksoon: urheilu-ura, sotilasura ja kirjailijan ura. Nuorena aktiivisesti harrastettu monipuolinen urheilu oli hyvä pohja sotilasuralle. Joppe Karhunen oli upseeri, hävittäjälentäjä ja Mannerheim-ristin ritari. Hän oli mukana toisessa maailmansodassa, talvisodassa ja jatkosodassa. Hannele kertoi kuvin ja sanoin muutamista isänsä kokemuksista lentäjänä ja ihmeellisistä pelastumisista vaikeista, uhkaavista tilanteista.

Eläkkeelle jäätyään Karhunen aloitti mittavan sotakirjailijan uransa. Hän ahkeroi päivittäin ja tuloksena oli lähes neljäkymmentä kirjaa erityisesti talvi- ja jatkosodan ilmataisteluista, osittain mukana olleiden henkilöiden kertomuksia käyttäen. Joppe Karhunen (1913-2002) on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.

Kokouksen lopussa hyppäsimme aivan toisenlaiseen maailmaan eli koirien pariin. Olimme saaneet vieraiksi Suomen hajuerotteluyhdistyksen toiminnanjohtajan, Susanna Paavilaisen ja eläinlääkäri Anna Hielm- Björkmanin, joka on ETL ja Helsingin yliopiston dosentti.

Koirilla on n. 220 miljoonaa hajusolua ja ihmisellä vain 5 miljoonaa. Koira pystyy erottelemaan jopa 2000 erilaista hajua. Tätä ominaisuutta hyväksi käyttäen koiria on koulutettu hajuerottelumenetelmällä, jossa koiralle opetetaan hajun tunnistaminen muiden hajujen joukosta. Tällä menetelmällä koira saadaan erottamaan esim. syöpä, home, lutikat jne. Erikoisesti syövän varhaisen havaitsemisen tärkeys on ilmiselvä.

Anna ja Susanna esittivät asiaansa innostuneesti ja hyvin ammattimaisesti. Monitieteellinen tutkimus on vasta alkuvaiheessa ja tarvitsee rahoitusta, lahjoituksia, ja esim. koirien nisäkasvaintutkimukseen näytteitä.

Mikäli kiinnostuit aiheesta, siitä on monipuoliset nettisivut osoitteessa www.wisenose.fi.

Olimme mukana Tyttöjen Talon syyskauden avajaisissa 6.9.2017

Espoon Tyttöjen Talo sai tänä syksynä kauniit ja avarat uudet tilat Leppävaarassa. Iltapäivän avajaisissa oli tarjottavia tuomassa ja ”keittiöhommissa” myös pari klubimme sisarta.

Meiltä oli toivottu tarvikkeita kuppikakkutyöpajaan. Niinpä klubilaiset olivat hankkineet muffineja, kuorrutusta, monenvärisiä koristelutahnoja ja runsaasti erilaisia päälle ripoteltavia koristeita pienistä suklaasydämistä nonparelleihin. Kaikki aseteltiin kauniisti esille valoisan ja tilavan keittiön pitkälle pöydälle, jonka ääressä tytöt saivat kakkunsa koristella. ”Ai, saadaanko me itse tehdä näitä” kuului monesta suusta. He syventyivät työhönsä innolla ja tulokset olivat kaikki erilaisia ja todella taidokkaita. Harmi, että me keittiössä puuhanneet olimme niin tohkeissamme, että unohdimme ottaa kuvia valmiista kakuista, kuten muutamat tytöt tekivät. Jotkut tytöistä halusivat viedä kakkunsa kotiin, ehkäpä äidille. Lähes jokainen tyttö muisti syötyään taas kiittää kauniisti.

Kuva: Kuppikakkutyöpaja odottaa tekijöitä

Iltapäivä sisälsi myös korttipajan, musiikkia ja lopuksi yhteisöllisen liikuntaleikin.

Kuva: Korttipajassa oli varmaankin riittävästi materiaaleja kaikkien tarpeisiin.

Kuulimme pari suoraa, myönteistä kommenttia läsnäolostamme; kiva kun on mummoikäisiä myös paikalla (oho anteeksi, oletteko mummoikäisiä?) ja että keittiössä on mukava tunnelma! Ehkäpä se joutui siitä, että pöydän kattauksesta huolehtimisen ohella juttelimme tyttöjen kanssa. Erityisesti jäi mieleen kaksi odottavaa äitiä, joiden kanssa keskustelimme pitkään heidän palvelukoiratoimintaharrastuksestaan

.

Kuva: Suolaista tarjottavaa oli myös tavan mukaan esillä

Olemme pyytäneet ja saaneet johtaja Maria Wikbergiltä ehdotuksia, mitä tarpeellista voisimme joko lahjoittaa tai ostaa Tyttöjen Talolle.  Pienikin lahjoitus otetaan ilolla vastaan, koska toimintaan osoitetut varat ovat niukat. Kun me saamme varainhankintamme käyntiin, voimme varmaan toteuttaa jonkin toiveen.

Marja ja Tarja: ”Oli ilo olla mukana ja pieneltä osalta toteuttaa vuoden teemaa ”Vaikuta tulevaisuuteen”!

Poimintoja kevään 2017 ohjelmastamme

Ystävänpäivän kokouksessa meitä johdatteli aiheeseen ja keskusteluun luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden aikuisopettaja Kosti Sironen. Hän luki runojaan, joista meitä erityisesti kosketti ”Sinua odotetaan”. Se sopii IW -runoksikin!

Maaliskuussa saimme sovituksi Sammattiseuran puheenjohtajan Risto Piekan pitämään esityksen ”Elias Lönnrot-säikeitä Suomen itsenäisyyteen”. Aihetta ja asiaa puituamme tulimme siihen tulokseen, että siitä järjestetäänkin klubimme Suomi100-tilaisuus! Kutsuimme mukaan kaikki Espoon rotaryt ja IW-sisaret. Piekka piti erittäin mielenkiintoisen esityksen lahjakkaan Lönnrotin merkityksestä Suomen kehitykselle monilla aloilla. (www.sammattiseura.fi)

     

Laurean ammattikorkeakoulun opiskelijat valmistivat meille näyttävän ja muutenkin erinomaisen juhlaillallisen kauniisti katetussa Flow -ravintolassaan. Loistava, osallistujista koottu POP Up -kuoro viihdytti meitä hienoilla esityksillään. Illan erikoisuutena oli vielä eri vuosikymmeniä kuvannut osallistujien pukukavalkadi. Kuulimme mielenkiintoisia selostuksia muutamista asuista. Juhlamme onnistui hyvin!

    

Kevätjuhlamme oli Tapiola Golfin tiloissa.    Kuulimme tj, rotaryveli Pertti Itkosen kertomana, miten kaatopaikasta monen mutkan kautta tuli hieno golfkenttä. Kokouksemme (9.5.) aikana se peittyi hiljalleen lumeen, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Mukavaa yhdessäoloa siivittivät mainioiden trubaduurien esitykset ja ravintola Vistan antimet.

     

Kevään aikana hoidimme naistenpäivän tarjoilun Espoon Tyttöjen Talolla, pidimme jälleen kirpputoria, kävimme näyttelyssä ja teatterissa sekä pihapuutarhassa Iirislahdessa.

  

Kautemme päättyi saunaan! Kokoonnuimme Suomen Saunaseuran saunassa Lauttasaaressa. Siellä vaihdoimme vitjat ja useat klubilaiset nauttivat monipuolisista saunoista sekä +14 asteisesta merivedestä.

Sitten oli aika toivottaa hyvää kesälomaa kaikille IW-sisarillemme!